Cupcakes story ~ My Little Pony fanfic ~ FINNISH ~

MODETAATTORI LISÄÄ: HUOM! Ei herkille, sisältää raakoja kohtauksia!

Noniin, tässä tämä Cupcakes tarina owo Älkää syyttäkö muo jos on liian raaka 833
Nyt ymmärrätte Pinkamena fanitukseni ^^ * happymood *

---

Cupcakes
By Sergeant Sprinkles: World's Greatest Party Clown
Edited by Edinpony
Translated into Finnish: Nukkeh


Sää oli lämmin, aurinko paistoi, ja jokainen poni Ponyvillessä oli viettämässä loistavaa päivää. Kaupungin aukiolla oli vilkasta ja kiireiset ponit melkein täyttivät kadut. Kaikilla poneilla taisi olla paikka jonne kiirehtiä. Kaikilla paitsi Rainbow Dashilla; hänen paikkansa oli taivaalla. Hän lenteli vapaasti taivaalla, nopeasti toiseen suuntaan ja sitten toiseen. Hän lensi puiden latvojen yläpuolella ja kilpaili tuulen kanssa. Sininen pegasos syöksyi yli koulun, ja lasten suureksi iloksi lensi korkealle taivaalle ja syöksyi alaspäin niin nopeasti kuin pystyi. Sekuntia ennen kuin hän osui maahan, hän veti siipensä auki ja nousi taas kohti kirkkaansinistä taivasta. Rainbow tunsi elävänsä.

Yhtäkkiä Dash muisti, että hänen pitäisi olla jossain pian. Hänen oli tarkoitus tavata Pinkie Pie viiden minuutin päästä. Dash oli ollut niin ajatuksissaan, että oli unohtanut jo että hänen piti tavata Pinkie Sugercube Cornerissa kolmelta. Pinkie ei ollut sanonut että mitä he tekisivät, mutta Dash tiesi sen Pinkiestä, että se saattoi olla mitä vain. Dash ei ollut varma, halusiko hän oikeasti mennä sinne. Hän halusi vielä tehdä temppuja, ja jopa ajatteli että ei menisikään Pinkien luo, ja jatkaisi lentämistä. Mutta Dashin omatunto voitti. Hän tiesi että hän aiheuttaisi Pinkielle pahan mielen, ja Pinkie oli sanonut että hän oli keksinyt jotain erikoista vain heille kahdelle. Dash piti siitä ja ajatteli "Miksi ei?" Mitä hän menettäisi? Pahus, se voisi olla kepponenkin.. Pinkie oli löytänyt mahtavan keppostelutavan viimekerralla, ja heillä oli ollut tosi hauskaa.

Dash lensi vauhdilla kadottaakseen menetetyn ajan, ja nopeaksi häntä nimitettiinkin. Kun Dash käveli kauppaan, häntä heti oli vastassa jännityksestä hyppivä Pinkie. "Jee, olet täällä! Olen odottanut kooko päivän," sanoi hyppivä poni. "Anteeksi jos olen myöhässä, Pinkie. Olin tekemässä iltapäiväharjoituksiani ja kadotin ajan tajuntani," Dash pyysi anteeksi. Pinkie naurahti innokkaasti ja vastasi rauhoittavalla äänellä, "Oi se on okei, olet täällä nyt. Olin niin innoissani ajatellessani kaikkea kivaa mitä teemme, etten ole pystynyt lopettamaan hyppimistä sen jälkeen kun heräsin. Tarkoitan, melkein unohdin hengittää kun olin niin onnellinen."

Dash naurahti hiukan epämukavasti. Hän oli aina arvostanut Pinkie Pien ystävällistä ja menevää elämäntapaa, vaan nyt Pinkien ylirunsas innostus pelotti häntä jotenkin. Dash yritti kuitenkin olla kohtelias. Jos Pinkie kerran oli odottanut tätä niin paljon, niin tämän piti olla tosi hyvä juttu. "Noh, oletkos valmis aloittamaan, Rainbow Dash? Kaikki on valmista," pinkki poni sanoi. Dash innosti itseään ylös. "Varmasti, Pinkie. Mitä olet suunnitellut? Me keppostelemme jollekkin? Olen keksinyt paljon uusia kepposia. Vai oletko keksinyt jotain uusia temppuja, mitä voisin koittaa? Vaiko..." "TEHDÄÄN MUFFINSSEJA!" Pinkie ilmoitti onnellisena. "Kokkaamista?" Dash oli pettynyt. "Pinkie, sinä tiedät etten ole hyvä kokkaamaan, muistatko viime kerran?" "Oi, se ei ole ongelma ollenkaan. Minä vain tarvitsen sinun apuasi niiden tekemisessä. Minä teen kaiken työn," Pinkie selitti.

Dash mietti sitä hetken. "Nojaa, olkoon. Mitä minun pitäisi tehdä?"
"Se on jutun juju. Tässä." Pinkie antoi Dashille muffinssin. Dash oli ymmällään. "Minä ajattelin että auttaisin sinua kokkaamisessa."
"Sinä autatkin. Tein tämän sinulle vain siksi että tulet tänne."
"Joten, tämä on testi tai jotain?"
"Jep," Pinkie sanoi. Dash kohautti olkapäitään ja heitti leivonnaisen suuhunsa. Hän pureskeli hieman ja nielaisi. Ei paha.
"Okei, mitä nyt?" Dash kysyi.
"Nyt," Pinkie kertoi hänelle, "sinä otat nokoset."
Ymmällään Dash avasi suunsa, mutta maailma alkoi tuntui yhtäkkiä sekavalta. Huimaus aalto meni hänen ylitseen, maailma pyörähti ja sekuntia myöhemmin hän kaatui lattialle.

Kun Dash palasi tajuihinsa, hän löysi itsensä pimeästä huoneesta. Hän yritti ravistella päätään, mutta kireä nahkahihna piti sitä paikallaan. Hän rimpuili, mutta henkselit pitivät häntä paikoillaan ja jalat oli sidottu eri lankkuihin kauaksi toisistaan. Dashin siivet olivat ainoat, mitkä eivät olleet kiinni missään ja ne lepattivat vimmatusti, kun hän yritti päästä irti. Kun hän vääntelehti, Pinkie hyppäsi yhtäkkiä hänen näköetäisyydelleen.
"Noniin, heräsit. Nyt voimme aloittaa," Pinkie totesi innokkaasti. Hän katosi pimeyteen, ja palasi nopeasti työntäen pientä kärryä, joka oli peitetty kankaalla.
"Pinkie, mitä tapahtuu? En voi liikkua!" Dash sanoi kiireellisesti.
"Noh, se johtuu siitä että olet sidottu," torui Pinkie. "Siksi et pysty liikkumaan. En ajatellut että sinulle pitäisi kertoa se."
"Mutta miksi? Mitä tapahtuu? Sinähän sanoit että auttaisin sinua tekemään muffinsseja."
"Sinä autatkin. Näetkös, tärkea ainesosa loppui juuri, ja tarvitsen sinua sen saamiseksi."
"Erikoinen ainesosa?" Dash alkoi nyt hengittää raskaasti ja alkoi myös hätääntyä. "Mikä erikoinen ainesosa?"
Pinkie kikatti ja vastasi "Sinä, hölmö!"

Dashin silmät laajenivat, ja hänen kasvonsa olivat vääntyneitä pelosta. Sitten hän alkoi nauraa ja sanoi, äänessä hysteriaa, "Woo, sait minut oikeasti lankaan, Pinkie Pie. Tarkoitan, huijasit minua ajattelemaan että minusta tehtäisiin muffinssi? Tämä oli paras kepponen ikinä. Sinä voitit, sinä olet paras."
Pinkie vain nauroi entistä enemmän. "Aw kiitos, Dash. Mutta en ole tehnyt yhtään kepposta tänään, joten en voi hyväksyä kehumisiasi."
Dash koitti taas päästä irti. "Pinkie, tämä ei ole enään hauskaa."
"Miksi sitten nauroit?" koska Dash ei vastannut, Pinkie nappasi kankaasta kiinni ja heitti sen pois kärryjen päältä. Kärryjen päällä, tarjottimella oli erilaisia teräviä veitsiä, ja ne oli huolellisesti järjestelty. Kärryjen päällä oli myös suuri lääkärin laukku. Dash oli nyt täydessä paniikissa. Hän alkoi hyperventiloida. Hänen mielessään pyöri ja hän yritti ajatella järkevästi pinkin ponin kanssa.
"Et voi tehdä tätä, Pinkie! Olen sinun ystäväsi!"
"Minä tiedän että sinä olet, ja olen siksi niin onnellinen että sain sinut tänne. Me vietämme sinun viimeiset hetkesi, vain minä ja sinä." Pinkie sanoi.
"Mutta muut ponit alkavat varmasti ihmetellä että missä minä olen. Kun pilvet kasaantuvat taivaalle, he tulevat etsimään minua ja sinä jäät kiinni," Dash huusi epätoivoisena.
"Voi Dash," sanoi Pinkie. "Älä huoli, täällä on paljon pegasos poneja jotka pitävät huolen pilvistä. Ja ei kukaan huomaa tätä. Tarkoitan, kuinka kauan luulet minun tehneen tätä?"
Ja näiden sanojen päätteeksi huoneeseen tulivat valot, jotka paljastivat koko huoneen.
"Voi ei," Dash katsoi kauhuissaan sitä näkyä mikä ilmestyi hänelle. Huone oli sisustettu tyypilliseen Pinkie Pie tyyliin. Värikkäät suolista tehdyt serpentiinit roikkuivat katosta,
kirkkaasti maalatut pääkallot oli kiinnitetty seiniin ja ihosta tehdyt ilmapallot täynnä heliumia oli laitettu kiinni tuolin selkänojiin. Pöydät ja tuolit oli tehty luista. Dash hätkähti nähdessään keskipisteeksi tarkoitetun pöydän, joka oli lähellä häntä. Pöydällä oli neljän varsan päät, joilla oli silmät kiinni. Niillä oli juhlahatut, jotka olivat tehty heidän omasta nahastaan.

Dash kauhusta jännittyneenä tunnisti yhden niistä Apple Bloomin luokkakaveriksi, Twistiksi.
Dashin silmät syöksyivät edestakaisin, kunnes lankesivat tilkkutäkkiin joka oli kiinnitetty seinään. Se oli valmistettu usean ponin kuivuneesta ihosta, ja siinä luki "Elämä on juhlaa".
Teksti oli kirjoitettu verenpunaisilla kirjaimilla. Hän katsahti Pinkie Piehen joka seisoi aivan hänen edessään. Pinkki poni oli pukenut päälleen mekon, joka oli tikattu kuivatusta ihosta. Kuivatussa ihossa taas näkyi söpöysmerkkejä. Pinkien selässä oli kuusi pegasoksen siipeä, kaikki erivärisiä. Hänellä oli myös kaulakoru, jossa oli kolme yksisarvisen katkaistua sarvea.
"Tykkäätkö siitä?" Pinkie kysyi. "Tein sen itse."
Epätoivoisesti, Dash koitti hymyillä niinkuin ennen. "Pinkie, olen pahoillani jos olen tehnyt jotain sinulle. En ole tarkoittanut sitä. Anna minun mennä. Minä lupaan etten kerro kenellekkään."
"Voi Dash, et ole tehnyt mitään. Se numero tuli vain ja no, en tee sääntöjä. Emme voi palata enään takaisin."
Dash alkoi taas rimpuilla. Miten tämä voi tapahtua?
"Aw, älä ole surullinen, Dash." sanoi Pinkie. "Katso, tämä piristää sinua. Toin sinulle ystävän." Pinkie otti esiin pääkallon, joka oli maalattu sinisellä ja keltaisella värillä. Se oli noin tavallisen poninpääkallon kokoinen, mutta siinä oli hyvinkuvaava piirre: Nokka.
Dash meni paniikkiin. "Onko... Onko tuo... Onko... Se?"

"Hei Dash, hengataan yhessä. Nämä ponit ovat laimeita. Dweebsdweebsdweebs," Pinkie matki. "Sain hänet juuri ja juuri kiinni, ennenkuin hän lähti kaupungista.
Muistatko kun lähdin juhlista 20 minuuttia ennen? Siinä ei ollut kuitenkaan aikaa leikkiä hänen kanssaan; minun täytyi odottaa juhlien loppumista. Mutta voi kun olen iloinen siitä että tein sen. Se oli sen arvoista. Tässä maistuu kaksi eläintä kerralla, se on hämmästyttävää. Tiedän ettei hän voinut saada numeroa niinkuin muut Ponyvillen ponit, mutta oli pakko ottaa mahdollisuus vastaan. Minun olisi pitänyt kysyä mistä hän on kotoisin, että olisin saanut lisää, mutta unohdin. Hän oli aikamoinen taistelija. Hän kesti kauan, mikä oli hauskaa minulle. Sain mahdollisuuden leikkiä jollain muulla kuin ponilla, ja sain myös kokeilla uusia asioita. Se oli paha juttu, että hän ei ollut yhtään ystävällinen. Hän sanoi todella paljon pahoja asioita, joten minun piti leikata häneltä kieli. Sinä tiedät että paha kieli aiheuttaa pahan mielen, vai mitä Rainbow Dash."

Dashilla ei ole mitään mitä sanoa. Hän vain nyyhkytti ja vääntelehti tiukoissa hihnoissa.
"Noh" sanoi Pinkie vihdoin. "On aika aloittaa." Pinkie laski Gildan pääkallon, otti leikkausveitsen ja asteli Dashin oikealle puolelle. Leikkausveitsen terä hohti. Pinkie asetti veitsen terän noin tuuman korkeudelle Dashin söpöysmerkistä ja alkoi leikata sen ympäriltä. Dash huusi tuskissaan ja yritti vetäytyä pois, mutta henkselit pitivät häntä edelleen paikoillaan. Viimeistellen viiltämisensä Pinkie tarttui leikatun palan reunasta,
ja aikoi ottaa sen pois. Hänen kasvonsa olivat keskittyneen näköiset, kun hän nylki nahanpalan pois ja kun nahkaa ei enään ollut päällä, sieltä näkyi paljas lihas. Dash puri hampaansa yhteen kyynelsilmin kun katsoi sitä palaa minkä Pinkie oli nylkenyt pois.

Pinkie siirtyi sitten Dashin toiselle puolelle, ja sama toistui taas. Kun hän oli lopettanut, hän kohotti söpöysmerkit korkealle ystävänsä eteen ja heilutti niitä kuin huiskia.
Dash vaikeroi tuskissaan. Hänen reisiään poltti kamalasti, eikä hän ollut koskaan ennen tuntenut tuollaista kipua. Pinkie sijoitti nahanpalat johonkin, valitsi suuren lihaveitsen ja käveli sinisen pegasoksen taakse.
"Eikai haittaa, otan siiven nyt," Pinkie nauroi. Hän otti Dashin vasemman siiven suuhunsa, leikki sillä muutaman senkunnin ja kiskaisi sen sitten osittain pois, että Dashin kylkiä alkoi polttamaan. Dash huusi taas ja onnistui tekemään jotain mikä harhautti Pinkietä. Pinkie oli yrittänyt lyödä lihaveitsellä Dashin koko siiven pois, mutta löikin Dashia selkään.
"Dash, sinun täytyy pysyä paikallasi tai jatkan epäonnistumista," Pinkie torui kun hänen ystävänsä ulvoi kivusta. Pinkie löi lihaveitsellä uudelleen siipeen, että se lähtisi pois. Hän löi uudestaan ja uudestaan, mutta tajusi pian että siiven luu ei katkea. Terä ei mennyt luun läpi.
"Hmm, kai unohdin teroittaa tämän. Pitää kokeilla jotain muuta," totesi Pinkie välinpitämättömästi ja heitti lihaveitsen olkansa yli, että se osui johonkin taulukkoon ja jäi siihen kiinni.

Dash kuuli läpi samean kivun, että metallilaatikko avautui ja sulkeutui.
"Löysin sen! Sanos Dash, miksi he kutsuvat tätä rautasahaksi? Tällä ei hakata, niinkuin veitsellä. Tämä on saha." Pinkie meni taas Dashin taakse ja alkoi sahaamaan luuta.
Hän seisoi takajaloillaan, että näkisi miten työskentelisi. Saha meni helposti läpi luun ja ihon. Dashin teki mieli oksentaa, koska siitä kuului melkein sama ääni, kun hioi hampaita yhteen. Pinkie katseli Dashin pois sahattua siipeä päänsä päällä ja laski sen sitten pöydälle. Sitten hän siirtyi seuraavan siiven luo ja aloitti sahaamisen. Dash ei taistellut tällä kertaa vastaan, vaan koitti pidätellä tuskan huudot sisällään. Yhtäkkiä, sahaus keskeytyi. Työ oli vain puoliksi tehty, ja siipi roikkui Dashin selässä.
"Hei Dash!" Pinkie virkkoi. "Ajattele nopeasti!" Yhtäkkiä Pinkie repi puolikkaan siiven rajusti irti, eikä sahannutkaan sitä. Luu katkesi, mutta ihoa lähti mukavasti pois. Pinkie oli repäissyt niin voimakkaasti, että kaistale oli jatkunut lantioon asti. Dashin keho oli saanut mukavia vammoja tästä kohtelusta. Koska hänen lantionsa oli vailla ihoa, Dash tunsi kuinka lämmin veri valui pitkin hänen jalkaansa ja hänen tuskainen huuto täytti koko huoneen. Silloin Dash meni tajuttomaksi.

Dash heräsi huohottaen. Hänen verensä tuoksui vahvasti. Dash näki että Pinkie Pie oli vetämässä adrenaalineulaa hänen rinnastaan. Tömistellen kavioitaan, turhautunut Pinkie löi avutonta uhriaan.
"Eikö kukaan ole opettanut sinulle tapoja? On tosi epäkohteliasta nukahtaa kun joku kutsuu sinut viettämään aikaa kanssaan. Miten sinä tykkäisit, jos tulisin sinun luoksesi ja nukahtaisin? 'Oi anteeksi Dash, olet niin tylsä että taidan ottaa nokoset.' Luuletko että tämä on hauskaa yksin? Kerroin kuinka innoissani olin kun sinä olit seuraava. Olin innoissani siksi koska ystävä olisi luonani kun olen töissä. Mutta EEEEEI! Sinun täytyy olla ajattelematon. Tiedätkö, ajattelin että olit kova. Luulin että pystyt mihin tahansa. Joku noista varsoistakin on kestänyt paremmin kuin sinä! Pitääkö minun sanoa sinua vauvaksi, häh? Haluatko että muistan sinut vauvana, haluatko?" Pinkie pysähtyi hengittämään.

Dash räpytteli silmiään ja nyyhkytti. Hänen selässään oli kipua, kyljet tulessa ja kova kipu oli myös jossain jaloissa. Kun hän räpytteli silmiään uudelleen, hän näki että Pinkie otti jotain punaista suuhunsa ja pureskeli sitä. Kun Pinkie huomasi Dashin tuijottavan, hän nielaisi nopeasti.
"Mitä?" Pinkie kysyi. "Ai, tämä?" Hän kohotti toisen palan. "No, kun olit unessa, aloin käydä kärsimättömäksi ja halusin pienen makupalan. Sain sen jalastasi; et ole huono. Haluatko maistaa?" Odottamatta vastausta, Pinkie tunki kaistaleen lihaa kapinoivan pegasoksen suuhun. Dash köhi ja sylkäisi sen pois. Pinkie rypisti otsaansa ja otti lihanpalan lattialta.
"Jos et halua sitä, olisit voinut sanoa ei." Hän heitti lihanpalan suuhunsa ja nielaisi sen.
"Söithän sinä sen muffininkin." Pinkie käänsi huomionsa purkkiin tarjottimella. Hän avasi kannen, ja purkki oli täynnä punaista hiiliä. Oikeastaan, hiilet olivat useimmat suuria nauloja. Dash alkoi hätääntyä taas. Pinkie poimi yhden ja käveli Dashin oikealle puolelle. Pihdit varovasti suussa Pinkie sijoitti naulan varovasti Dashin etujalan kaviolle. Sitten hän otti vasaran.
"Ei Pinkie!" Dash huusi. "EI! EI!" Vasara löi naulaa, ja se upposi Dashin etujalan ihoon. Kuuma naula oli jo liikaa. Dash huusi tuskasta ja rimpuili, jolloin kuuma naula repi ihoa. Pinkie yritti laittaa siihen toista naulaa, muttei onnistunutkaan kovin hyvin ja äännähti turhautuneesti. Kun pinkki poni vihdoin onnistui yrityksessään, Dash purskahti itkuun.
"LOPETA! LOPETA!"

Pinkie muljautti silmiään. Vihdoin kun Pinkie sai naulat kumpaankin kavioon, hän käveli edestakaisin ja katsoi mietteliäästi rikkinäistä pegasosta. Gilda ei edes itkenyt näin paljon, koska hänen suuhunsa oli laitettu paperituppo. Pinkie mietti hetken, mitä tekisi seuraavaksi. Siinä se älynväläys tulikin. Hän pyöritti telinettä, missä Dash oli kiinni niin, että Dash oli nyt selällään. Pinkie poimi työkalujaan, ja upotti sitten polttavan naulan Dashin takakavioon. Kun Dash huusi tuskasta, Pinkie siirtyi laittamaan myös kuumat naulat muihinkin kavioihin. Seuraavaksi Pinkie katosi hetkeksi, ja palasi takaisin mukanaan valtava akku ja sen ohjaimet. Hän liitti johdot akkuun ja asetti johtojen sorkat Dashin kavioissa oleviin nauloihin. Sähkö meni raketin lailla Dashin ruumiin läpi. Sininen poni reagoi välittömästi; ruumis värisi ja lihakset vetäytyivät kireälle. Dashin lonkat nytkähtivät kohti kattoa, silmissä sumeni ja hän päästi syvän, kurkkua murskaavan itkun. Pinkki poni nauroi ja tanssi ympäri huonetta. Dash kouristeli hillittömästi.

Noin viiden minuutin kuluttua Pinkie sammuttaa akusta virran. Dashin kavioista oli palanut iho, ja niistä nousi höyryä. Pinkie pyöritti Dashin taas oikein päin ja yritti saada kuolaavan ponin huomiota.
"Dash? Dash! Rainbow Dash, herää!"
Dash voihkaisi ja onnistui antamaan pienen vastauksen. Pinkie katsoi töittensä jälkeä ja avasi jonkun pussin. Hän tuijotti isoa ruiskua minkä oli kaivanut sieltä.
"Okei, viimeisen kierroksen aika."
Dash katsoi neulaa, ja Pinkiestä tuntui että hänen pitäisi kertoa mikä se on. "Tämä on sellainen joka ottaa vähän kipua pois," Pinkie ilmoitti Dashille, kun käveli tuon taakse ja pisti piikin Dashin selkärangan alapuolelle. Pinkie käveli takaisin Dashin eteen ja kumartui.
"Muutamaan minuutin jälkeen et voi tuntea mitään rintakehäsi kohdalla. Näin pystyt olemaan hereillä ja katsoa työtäni."
Dash alkoi taas itkeä. "Pinkie?", hän vinkaisi.
"Niin?"
"Haluan mennä kotiin," Dash nyyhkytti.
"Joo, tiedän että haluat," vastasi pinkki poni. "Joskus, haluan vain antaa periksi. Sanoa 'Minä en jaksa enää tätä sotkua' ja mennä nukkumaan. Mutta tiedätkö mitä? Et voi sivuuttaa olankohautuksella omaa vastuutasi. Sinun täytyy vetää itsesi ylös ja vastata haasteisiin pikaisesti. Se on ainoa tapa, jos aiot päästä eteenpäin tässä elämässä."

Dash roikotti päätään ja itki. Minuutit kuluivat ja lääke alkoi vaikuttaa. Lopulta Dash oli täysin turta rintakehästä ja kyljistä. Tässä vaiheessa, Pinkie otti leikkausveitsen ja lähestyi sillä Dashin ihoa. Vilkaisten Dashia hymyillen, Pinkie teki pitkän horisontaalisen viillon pegasoksen lanteelle ja jotain. Samaa viiltoa jatkaen Pinkie liikkuu ylös kohti kylkiluita. Lopuksi Pinkie teki pitkän pystyleikkauksen alas Dashin vatsaa, joka yhdistää kaksi muuta.
"Näyttää siltä että onnistuin, Dash," Pinkie kikatti. Kuului kostea, tahmea ääni kun pinkie avasi ihosuikaleiden läpät. Omien elinten näkeminen alkoi heikottaa Dashia, ja hän alkoi hengittää kiivaammin. Varovasti Pinkie viipaloi Dashin mahalaukun auki ja tarttui paksusuoleen. Kun hän erotteli loput elimet ruoansulatuskanavasta ja veti ne ulos uudesta onkalosta, Pinkien hilpeys kasvoi. Pinkki poni alkoi nauraa, kun sai perattua ystävänsä ja alkoi vitsailla. Dash kävi heikommaksi verenhukan syystä, ja koitti epätoivoisesti sulkea pois Pinkien naurun.
"Katso minua, olen Rarity!" Pinkie nauroi, kietoi suolia kaulansa ympärille ja verta roiskui joka suuntaan. "Eikö uusi huivini olekkin niiiiiin kaunis?"

Sitten Pinkie alkoi laittaa pienempiä suoliston osia kulhoihin. Heitettyään ylimääräiset ulosteet pois, hän otti limaiset elimet suuhunsa ja heilutti niitä edestakas.
"Hammaslääkäri sanoo sinulle, että sinun pitää käyttää hammaslankaa päivittäin, Dash." Dash tuskin tiesi enää mitä tapahtui. Shokki alkaa sumeuttaa hänen päätä. Pettyneenä Pinkie sukelsi takaisin sinisen ponin sisuskalujen luokse, hän oli lopettamassa rutiinejaan.
"Aw, älä mene vielä Dash." Pinkie aloitti vetämään ulos Dashin viimeisiä elimiä, pysähtyen jokaisen poiston kohdalla.
"Minä tiedän että voin olla oikea haima, mutta sinun pitää tietää, että olen vain munuainen sinulle. Sinun pitää oppia elämään sen kanssa. Pojat, nämä vitsit alkavat mennä rakkuloille. Kaipa voimme laajentaa vatsaasi sitten." Pinkie meni tyhjentämään ruumiinosat astioihin, pitäen viimeistä palaa kauemmin.
"Ooo, säkkipilli." hän sanoi ja asetti Dashin ruokatorven suuhunsa ja säkin kainaloonsa. Hän puristi ja purskautti happoa kielelleen.
"Ew, täällä on sinun muffinssisi, Dash!"
Dash ei kuullut häntä kiusaavaa Pinkietä. Hänen voimansa olivat jo kokonaan loppuneet. Pinkie, ei vielä tyytyväisenä, iski Dashiin toisen adrenaliinipiikin. Dash heräsi viimeisen kerran, kun hänen sydämensä hakkasi. Lämmin veri oli virrannut pois rintakehässä olevasta haavasta. Ei olisi pitkästi aikaa. Pinkie käänsi Dashin selälleen taas ja istui hajareisin sinisen ponin rintakehälle, leikkausveitsi valmiina.
"Tiedätkös Rainbow Dash, olen pettynyt. Luulin että kestäisit kauemmin. Halusin viettää enemmän aikaa kanssasi ennen kuin tulimme tänne. Mutta kai se on minun syytäni, minun olisi pitänyt ottaa hieman hitaammin. Nojaa, oli hauska tuntea sinut, Dash!" Terä upposi sinisen ponin kaulaan ja meni jopa leukaan asti. Pinkie tuli takaisin alas ja leikkasi ympäri Dashin kaulaa. Viimeinen asia minkä Rainbow Dash tunsi, oli se että hänen ihonsa oli leikattu pois ja pääkallo paljaana.

Sitten hän oli poissa.

Pinkie Pie tuijotti peiliin. Hän oli tehnyt todella hyvää työtä, jopa pitäen silmäluomet. Hän vilkutti, ja Dash vilkutti takaisin. Pinkie hymyili. Mutta silti, hän oli surullinen, että hänen ystävänsä oli nyt poissa. Dash oli kestänyt vain viisikymmentä minuuttia, ei läheskään niin kauan kuin Pinkie olisi halunnut. Hän katsoi takaisin ruumiseen, joka roikkui huoneen keskellä katosta, vuoan yllä. Hän valutti ystävästään viimeisetkin nesteet pois. Joo, ei enää Rainbow Dash. Hän huomasi, ettei hän ollut oikeastaan pahemmin vahingoittanut ruumista.
"Se tosiasia," vaaleanpunainen poni mietti, "Mietin..." idea räjähti hänen päähänsä. Hän osasi ommella ja hänellä oli kaikki palaset. Hänen täytyi laittaa ne vain takaisin yhteen. Joo, hänen täytyi vain hankkia jotain täytettä ja bingo, hänellä oli Rainbow Dash ikuisesti. Itseasiassa, ajatteli Pinkie, että hän tekisi sen saman kaikille muillekkin ystävilleen, kun heidän numeronsa tulisivat. Hän oli niin innoissaan, että hänen oli pakko päästä aloittamaan. Muffinit saivat odottaa; Pinkie Piellä oli ystävä tehtävänä.

---

MITÄ HITTOA tää oli ihan mahtava, pinkie pie sadistimurhaajana mun piilosadistinen mieleni huutaa hallelujaata. mä pystyin kuvitteleen tän kokonaan päässäni. ihana

kappalejaot kusi vähän, samoinku vuorosanamerkinnät joissain kohtaa, mut lähinnä tohon kappalejakojuttuun kannattais kiinnittää huomiota, koska se vaikeuttaa lukemista. rivit kans hyppeli joissain kohtaa )::

mutjuu, kiitos ja lisää mylittlepony oneshotteja

uiih, raakaa >______< rupes oksettamaan tuossa ku pinkie leikki niillä sisuskaluilla D:

Kiva! Tykkäsin mutta aikamoinen murhaaja toi Pinkie Pie.

T0MKAULITZ kirjoitti:

MITÄ HITTOA tää oli ihan mahtava, pinkie pie sadistimurhaajana mun piilosadistinen mieleni huutaa hallelujaata. mä pystyin kuvitteleen tän kokonaan päässäni. ihana

kappalejaot kusi vähän, samoinku vuorosanamerkinnät joissain kohtaa, mut lähinnä tohon kappalejakojuttuun kannattais kiinnittää huomiota, koska se vaikeuttaa lukemista. rivit kans hyppeli joissain kohtaa )::

mutjuu, kiitos ja lisää mylittlepony oneshotteja

Mahtawaa owo Kopsasin ton suoraan goSun goBlogistani tänne owO Joten ei ihmekkään ku näyttää weirdiltä. Sit käänsin ton suoraan siit alkuperäsest, enkä jaksanu kattoo sen tarkemmin niit kappalejakoja jne 8'3
Pitäs varmaa korjata noi tekstinhyppelyt öwö Muoki häiritti se.

Ohos, jotenki mulle tuli mieleen tost otsikost ja noit raakuus varotuksist just se et joku tyyppi upee tekee jostain muffinssei...

Suklaapupu kirjoitti:

Ohos, jotenki mulle tuli mieleen tost otsikost ja noit raakuus varotuksist just se et joku tyyppi upee tekee jostain muffinssei...

Jänskää o u O

Nukke kirjoitti:

Suklaapupu kirjoitti:

Ohos, jotenki mulle tuli mieleen tost otsikost ja noit raakuus varotuksist just se et joku tyyppi upee tekee jostain muffinssei...

Jänskää o u O

Jep, mutta olihan se hyvä. Todellakin toi rivien pompinta vähä häiritsi kyl lukemist...

Suklaapupu kirjoitti:

Jep, mutta olihan se hyvä. Todellakin toi rivien pompinta vähä häiritsi kyl lukemist...

Kiwakiwa owo Korjailin tota stooria pikkasen ~ Mut kai se noin selwiää öwö
Hywähän se on vaa et tajuatte tost jotain ja näin 83

Ihana. Kuvittelin koko ton tarinan päässä, tosi hyvin toi oli kirjotettu! Lisää tämmösiä

Couse kirjoitti:

Ihana. Kuvittelin koko ton tarinan päässä, tosi hyvin toi oli kirjotettu! Lisää tämmösiä

Naah, oikeastaan ton oikee versio on enkunkielinen, mut käänsin sen suomeks. En oo siis ite keksiny tätä 8'3

Mut hywä että pidit ^^

Tosi hyvä tarina oli mut mulle tää on ihan liian raaka

Boxuli kirjoitti:

Tosi hyvä tarina oli mut mulle tää on ihan liian raaka

Oiwoi 8'3 Nojaa, hywä että oli hywä kuitenki ^^

Vähänkö hyvä! Pystyin kuvittelemaan kaiken päässä ;3 Rivit kyllä mullaki kans välillä hyppeli, mut ei se mitää :>

Tosi hyvä!

Hywä että on hywä 83

Kukaan ei ole varmaan vielä saanut painajaisia tost tarinast ja Pinkamenast? X3

♥♥♥ Mul vaa tuli mielee joku rainbow unicorn attack ja my little pony 8D

Nukke kirjoitti:

Hywä että on hywä 83

Kukaan ei ole varmaan vielä saanut painajaisia tost tarinast ja Pinkamenast? X3

Mä näin unta et olin Disney-prinsessa ja piilouduin sängyn alle ku Sebastian-rapu ja Timon tanssi sängyllä ja mä lauloin niiden kaa. Ponit ei oo viel tullu mun uniin, eikä mulla onneks oo painajaisii :DD

Manatee kirjoitti:

Mä näin unta et olin Disney-prinsessa ja piilouduin sängyn alle ku Sebastian-rapu ja Timon tanssi sängyllä ja mä lauloin niiden kaa. Ponit ei oo viel tullu mun uniin, eikä mulla onneks oo painajaisii :DD

Mukawaa (y) 83

Hii, löysin kuwan Pinkiestä siin asussa 8D

Nukke kirjoitti:

Hii, löysin kuwan Pinkiestä siin asussa 8D

mäki löysin owo

toffeevene kirjoitti:

mäki löysin owo

Hii 83
Oon kääntämäs yhtä jänskää oneshottia tost tarinast, missä toi koko Cupcakes tarina oli Pinkien painajaista öwö

Nukke kirjoitti:

toffeevene kirjoitti:

mäki löysin owo

Hii 83
Oon kääntämäs yhtä jänskää oneshottia tost tarinast, missä toi koko Cupcakes tarina oli Pinkien painajaista öwö

uuuuuuuuu >w<

toffeevene kirjoitti:

uuuuuuuuu >w<

JeBs owo Onneks tää on sen verran lyhyt, ettei tähä mee kovin kauan ~

MLP FiM Fanfic ~ Cupcakesiin liittyvä ~ Finnish ~

_______________________________________________________________________

Pinkie Pie heräsi täristen. Koko kokonaisuudessaan painajainen välähti hänen mielessään.
Pinkie tarttui hänen onnenkauhaansa, ja muisteli viimeisiä herkullisia aterioitaan mitä oli syönyt.
Sitten hän hyppäsi sängystä ja lähti portaita pitkin alas, kauppatiloihin. Hän pysähtyi miettimään asioita, ja päätti lähteä ulos ikkunasta.
Aurinko ei ollut vielä noussut, mutta silti Pinkiestä tuntui että hänen täytyi tehdä jotain.
Niin hän hyppäsi portaat alas ja lähti askeltamaan katua pitkin. Hän tuli tikkaille, jotka johtivat Rainbow Dashin kotiin ja lähti kiipeämään ylöspäin.
Käyttämällä pilvillä kävelemistaktiikkaa, jonka Dash oli opettanut hänelle, Pinkie juoksi Dashin ovelle ja alkoi koputtamaan siihen paniikissa.
Ovi avautui, ja sen takaa ilmestyi haukotteleva Rainbow Dash, "Pinkie Pie, kello on 4 aamulla! Mitä sinä," Rainbow Dash lopetti kun Pinkie Pie hyppäsi hänen eteensä ja halasi häntä tiukasti, nyyhkyttäen.
"Pinkie, mikä hätänä?" Dash kysyi, äänessä oli sekoitus hämmennystä ja huolta. Pinkien ainoa vastaus oli itkun jatkuminen.
Muutaman minuutin kuluttua hän vain alkoi pyöriä Rainbow Dashin ympärillä.
"Pinkie Pie, nyt riittää!" Rainbow Dash huusi turhautuneena. Hän pahoitteli heti sitä mitä oli tehnyt, mutta Pinkie vain itki kovemmin ja lopulta puhui, "Minun oli vain pakko varmistaa, että olet yhä hengissä."
Rainbow Dash ei voinut muuta kuin hymyillä.
"Pinkie Pie, sinä olet niin randomi."
______________________________________________________

Tossa siis se Cupcakes tarina oli Pinkien painajaista owO



Tuosta käänsin ~