RP [CPA A/M]

"Yritä itse eristää alue täydellisesti, kun alueelle 'vahdeiksi' osoitetut tyypit ovat täysiä tumpeloita ja typeryksiä. Onko minun vikani, että he eivät osaa hommaansa? Tiedoksi vain, että 'vahdit' eivät ole minun vastuullani. Jos he epäonnistuvat heille annetussa tehtävässä, johon heille on annettu hyvin tarkat ohjeet ja kunnolliset varusteet, ei se ole minun vikani enkä minä ole millään lailla velvollinen ottamaan siitä vastuuta. En minä ole heitä kouluttanut enkä valinnut", Kyoji aivan yhtä kylmästi, katsoen suoraan Motokoon lähes jäätävällä katseella. Hmph, vai on tämä hänen vikansa.
Pian hän kuitenkin kääntää huomionsa siviileihin, ja tarkastelee heitä katseellaan. Eivät näytä vaarallisilta, vaan pakko heidät on silti päämajaan viedä.

Nijito kuulee takaansa keskustelun ääniä, ja kääntyy ympäri, nähden kaksi aseistettua ihmistä + yhden kyltin kanssa heiluvan tyypin. Ja ihmisten takana kasa ruumiita. Okei, mitä nyt?
Kun toinen aseistetuista tyypeistä, nainen, käskee Nijin ja muiden lähteä heidän mukaansa, herra puristaa kätensä nyrkkiin, ja kysyy kylmällä äänellä: "Ja miksihän meidän pitäisi lähteä teidän mukaanne? En tiedä, keitä olette, mutta tietääkseni teillä ei ole mitään oikeutta käskeä meitä tulemaan tähän niin kutsuttuun 'päämajaanne'. Näin omasta mielestäni te vaikutatte aika epäilyttäviltä aseidenne kanssa, eivätkä takananne olevat ruumiit ole omiaan hälventämään epäilyksiäni. Että mitä jos, emme suostu tulemaan teidän mukaanne?"

Loretta katsoo porukkaa. Tuo pitäisi ystävineen, lähteä tuntemattomien matkaan. Tuo ei mielellään, tuntemattomien matkaan lähtisi. Mutta, ehkä olisi parasta totella ehkä ei. Tuo ei oikeastaan tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Ehkä kaikki oli unta, ehkä Loretta oli koomassa tai totta. Vaikea sanoa. Tuo ei aikonut olla hiljaa, tuo halusi tietää mitä oli tapahtunut.
”Kertokaa ensin, keitä olette. Emme me tuntemattomien matkaan lähde, joten turha toivo.”

”Voimme pidättää teidätkin, jos ette muuten lähde mukaamme” Motoko toteaa ja katsoo porukkaa. Ei tuolla olisi koko päivää aikaa, kuunnella porukan vastaväitteitä. Jos porukka ei lähtisi mukaan, tuo pidättäisi ihmiset. Motoko laskisi kymmeneen. Elleivät ihmisten mielet siihen mennessä olleet mieltään muuttaneet, tuo pidättäisi toiset.

Takuya pysyy ihan hiljaa ja seurailee tilannetta siinä vieressä, sitten tuo yksikin on hyvin ystävällinen heti alkuunsa. Kiesus, millaisia ihmiset oikein täällä olevat? Yhdellä kyltti, yksi raksuu pienestä ja sitten muut varmana myös outoja.

Yuuki siinä kylttiään tutkailee kun siinä mukavasti on jälkiä tappelun jäljiltä, pari klommoakin siinä on. Pitänee toisen se korjata tai sitten uusia koko kyltti osa muutenkin että olisi taas terävä ja tasainen, ehkä uusi ja terävämpi kyltti olisi parempi mutta vanha on paras! D;

//ihan random roolit xD

Motoko tuhahtaa. Yhdeksän.... Tuo astelee nuoren silmälappusilmäisen luokse ja katsoo toista, ilmeettömänä. Kymmenen... Tuo tarttuu silmälappusilmäisen ranteesta.
”Hyvä on, pidätän sinut ja ystäväsi. Sinun on turha väittää vastaa, sillä itse tätä kerjäsit” Motoko sanoo ja katsoo nuorukaista, joka oli tuota parikymmentä senttiä pidempi. Toisen olisi turha rimpuilla irti. Kyborgina tuolla riitti voimaa, ei tuo mikään heiveröinen ollut.

Loretta katsoo violettihiuksista naista, joka tarttuu Nijiton ranteesta. Kai se olisi pakko totella. Noilla ei ollut mitään mahdollisuuksia, toisilla oli aseet. Ja kaikki oli vain unta, ei sillä väliä. Ehkä...

//Olen elännyt valheessa. Olen luulut, että Motoko olisi 172-177cm pitkä, mutta nainen onkin 168cm.

Nijito mulkaisee häntä ranteesta tarttunutta naista, ja yrittää saada kätensä irti tämän otteesta. Toisen ote on kuitenkin raudan luja, kuin rodotilla, eikä hän saa kättään irti. Hitsit. Hän kiroaa hiljaa kaikin mahdollisin sanoin naisen ja tämän kumppanit hornaan, ja suuntaa potkun naikkosen vatsaan.

Kyoji murahtaa, ja pyörittää silmiään. Että tuo silmälappuinen tyyppi osaa olla itsepintainen.
"Kuten kollegani sanoi, koska ette näytä tulevan vapaaehtoisesti, meidän täytyy viedä teidät mukanamme pakolla. Ja jos vielä vastustelette, olemme valmiit käyttämään vielä kovempia otteita. Meillä ei myöskään ole minkäänlaista velvollisuutta vastata kysymyksiinne. Joten pitäkää suunne kiinni ja tulkaa kiltisti mukaamme." Äänensävyllään herra tekee täysin selväksi, ettei kuuntele minkäänlaisia vastaväitteitä ja tosiaan tarkoittaa mitä sanoo. Oikeastaan hänen sanojensa viestin voisi laskea uhkaukseksi. Tosin, sitähän se onkin. Hmh, hän on tottunut käsittelemään tuollaisia tyyppejä, jotka eivät kuuntele ohjeita ja käskyjä. Kyoji ihan oikeasti on valmis antamaan tälle silmälappuhepulle turpaan. Tosin, Motoko luultavasti ehtisi tehdä sen ensin.

//Kamalaa. Sinua on huijattu~

Motoko vääntää silmälappuisen nuorukaisen kättä. Toisen oma vika, kun kyborgia ryhtyy ärsyttämään. Ei tuota väkivaltaiseksi voisi sanoa, sillä tuo vain pisti ihmiset kuriin. Tosin, monet CPA'ssa tiesivät, että tuo oli vapaa-ajalla kuin eri henkilö. No, Motoko on Motoko. Töissä oli parempi unohtaa, turha tunteilu ja muu.

Yuuki nojailee kylttiään vasten ja katselee jalkoihinsa, täällä taas sitten. Nuorukainen vilkaisee Motokoon joka siinä vääntää kättä silmälappuisen hemmon kanssa, no just. Eipä toinen viitsi mitään kommentoida koska eipä paljoa kaipaa rähjäämistä.

Takuya henkäisee hieman turhautuneena tilanteeseen ja toisen on hieman vaikea uskoa miten jotkut jaksavat sitten jatkuvasti tuota tuollaista meininkiä. Suoraan sanottuna naurettavaa ja rasittavaa.

Niijto puree huultaan ärsyyntyneenä, ja yrittää saada kättään toisen otteesta. Tämän takia tosin hänen kädestään kuuluu hiljainen ja ikävä naksahdus, ja hetkessä kipu leviää koko käsivarteen. Auts. Herra yrittää siinä sitten pitää naamansa peruslukemilla, vaikka kivun irvistys meinaa väkisinkin vääntyä hänen kasvoilleen. Eikä Motokon raudanlujasta otteesta ole yhtään apua. Mten ihmeessä toisella voi olla noin paljon voimaa? Raudastako naisen kädet on oikein tehty?

Kyoji kuulee silmälapputyypin kädestä kuuluvan naksahduksen, ja huokaisee. Pitikö tuon tyypin riehua niin paljon Motokon otteessa. Tuollainen vääntäminen riittää muutenkin vääntämän normaalin ihmisen käden sijoiltaan.
"Motoko, hellitä vähän. Hänen kätensä meni luultavasti sijoiltaan. Meidän pitäisi viedä heidät päämajalle yhtenäkappaleena, jos vain mahdollista. Ihan oikeasti, sinun pitäisi muistaa etteivät normaalit ihmiset kestä tuollaista vääntämistä, toisin kuin te kyborgit", Kyoji sanoo peruskylmällä äänellään, ja katsoo ensin silmälappua, sitten Motokoa.

Motoko kuulee naksahduksen silmälappupäisen kädestä, jolloin hymyilee kylmästi. Tuo kääntää katseensa Kyojin, perusilme kasvoillaan. Ei tuokaan, loppujen lopuksi kestänyt vääntämistä ja muuta. Tosin, tuo oli kestävämpi kuin muut kyborgit, ihmiset mukaan lukien, ja muutenkin paranneltu versio, tavallisista kyborgi kehoista.
”Paraskin puhuja, muistele pari viikkoa taaksepäin. Minut revittiin osiin ja paiskottiin pitkin seiniä, olin pelkkä pää. Ja keikan lopuksi, eräs miettii, pitäisiköhän ottaa pää mukaan ja jättää muut osat lojumaan? Ajattelemattomuutesi takia jouduin olemaan kaksi viikkoa kehossa, mikä minulla oli viimeksi lapsena”, tuo selostaa ärsyyntyneenä, muistoja vanhasta keikasta. Tuo päästää irti silmälappu pojan kädestä, toinen saisi kiittää onneaan. Tuo olisi voinut halutessaan vääntää käden lopullisesti paikoiltaan. Päästettyään irti silmälappupäisen kädestä, Motoko lähtee astelemaan pois paikalta. Saisi kaksikko hoitaa selittelyt ja muut, tuo odottaisi autojen luona.

Loretta seuraa kuinka nainen vääntää Nijiton kättä. Tuo kääntää nopeasti katseensa vaaleanruskeahiuksiseen, joka käski naista lopettamaan kädenvääntämisen. Hulluja.... Hiljaa seuraillaan kaksikon keskustelua, oikeastaan kuunnellaan lähinnä naisen selostuksia. Toinen oli ilmeisesti robotti tai vastaava, joka sai Lorettan yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että tapahtumat olivat unta.

Yuuki henkäisee ja nojailee kylttiään vasten. "Rauhotu jo rautanainen! Kyllä se oppi juu." Toinen toteaa pian Motokolle, että tästä edes johonkin suuntaan päästäisiin. Vaaleahiuksinen suoristautuu ja nostaa kylttinsä olalleen.

Takuya katsoo noihin ihmeen heepoihin, mitä hemmetin peltikasoja nuokin ovat?! Nuorukainen henkäisee hieman turhautuneena jälleen ja nojautuu hieman sateen/päivänvarjoaan vasten, sitä kun hän tosiaan kanniskelee aina mukanaan.

Kyoji virnistää kylmästi muistolle vanhasta keikasta, katsoessaan naisen päästävän irti silmälapun kädestä. Ai ai, oli kyllä hauskaa pelleillä Motokon kustannuksella tämän ollessa palasina. Tosin, ei herra itsekään keikasta ehjin nahoin selvinnyt.
"Älä valita. Kyllä minultakin revittiin toinen käsi irti, ja koska joku neropatti keksi hajottaa sen, jouduin olemaan kaksi viikkoa ilman toista kättäni. Arvaa vaan, oliko helppoa. Sinulla oli sentään kunnossa oleva keho", Kyoji toteaa edelleen kylmästi, katsellessaan toisen kävelevän poispäin. Jaaha, vai aikoo tuo jättää heidät selittämään asioita näille epäuskoisille tahvoille, jotka eivät viitsineet kuunnella järkipuhetta. Hmh, on siinäkin ryhmän johtaja.

Nijito katsoo sijoiltaan mennyttä kättään, mulkaisten sitten robonaista murhaavasti. Aivan, selvästi tuo on jonkin sortin robotti, ainakin noiden keskustelusta päätellen. Revittiin kappaleiksi? Ei kuulosta kivalta. Miten ihmeessä nainen on oikein tullut revityksi kappaleiksi? Okei, tämä on jo outoa. Tosi outoa. Herra varmaan luulisi koko jutun olevan unta, ellei käden kipu erittäin ikävästi todistaisi tätä todeksi. Joten mitä ihmettä täällä tapahtuu?

Motoko hymähtää kuullessaan käskyn päässään, käskyn palata takaisin ryhmän luo. Päämajalla tiedettiin hyvin, että tuo kantoi toistaiseksi kaunaa Kyojille. Toinen oli mennyt vinoilemaan kyborgille, tuon ollessa pelkkä pää. Turha muistella menneitä, paras vain palata takaisin. Ei kaksikko kuitenkaan saisi mitään aikaiseksi.
Motoko kääntyy ympäri, lähtee kävelemään takaisin. Tuo kävelee ripein askelin, saapuen lopulta takaisin tapahtumapaikalle. Tuo vilkaisee nopeasti Yuukia ja Kyojia, kääntäen katseensa siviileihin.
”Minä väännän kohta kaikkien kädet paikoltaan, joten yrittäkää käyttäytyä. Selitän asiat lyhyesti ja yksinkertaisesti, tarkemmat tiedot saatte päämajassa. Kuulumme CPA'han. Järjestöön, jonka tarkoituksena on turvata siviilien turvallisuus. Tällä hetkellä meidän tehtävämme on viedä teidät päämajaan, meidän otettava teistä testit varmistaaksemme ettet kanna virusta” tuo seloostaa.

Kyoji tuhahtaa kohauttaen olkiaan, ja mutisee jotain epämääräistä niin hiljaa, että kukaan tuskin kuulee sitä. Ei sillä, että olisi tarkoituskaan.
Hän kääntää sitten katseensa siviileihin, ja odottaa noiden reagoivan jotenkin Motokon selitykseen. Tai yksinkertaisesti lähtevän heidän mukaansa.¨

"Virus? Ei minulla mitään virusta ole. Tiedoksi vain, että olen terve kuin pukki. Olin sairas viimeksi 2 vuotta sitten. Ja mitä teidän järjestöönne CPA;han tulee, en ole koskaan kuullutkaan siitä", Nijito toteaa hieman hämmentyneenä, katsoen kysyvästi Motokoa ja Kyojia. Ei tosiaan ymmärretä, miten virukset liittyvät siviilien turvallisuuteen ja järjestöihin. Jonkin sairauden epidemia, kenties?