RP [CPA A/M]

Yuukinen~

Mun puolesta voidaan alottaa :3

ALKAA, tosin lähetän äkkiä alkaa viestit kaikilla mukanaolijoille, ovat täällä paikalla tai eivät.

Alotamme tästä:

CPA'n jäsenet ovat väijymässä zombeja ja odottamassa käskyä hyökätä. Samaan aikaan, 1965-luvun ihmiset hengaavat puistossa. Molemmissa paikoissa sataa, muttei pieni sade ketään hetkauta.

Neko kirjoitti:

ALKAA, tosin lähetän äkkiä alkaa viestit kaikilla mukanaolijoille, ovat täällä paikalla tai eivät.

Alotamme tästä:

CPA'n jäsenet ovat väijymässä zombeja ja odottamassa käskyä hyökätä. Samaan aikaan, 1965-luvun ihmiset hengaavat puistossa. Molemmissa paikoissa sataa, muttei pieni sade ketään hetkauta.

Asia selvä :3

Motoko kiroaa, ääneti päänsä sisällä. Nuo olivat seisseet sateessa ties kuinka kauan, eikä vieläkään kuulunut lupaa hyökätä. Ihme odottelemista. Ensin selostettiin, että alue oli täynnä zombeja. Suurin osa oli kyborgeja, joten nuo oli lähetetty paikanpäälle. Hyökätä ei kuitenkaan saisi, ennekuin päämajasta tulisi virallinen lupa. Pitäisi vain odottaa. Ja odottaa...

Juonipaljastus:

Kyoji murahtaa hiljaa, ja vetää silmiltään hiussuortuvan, joka sateen takia änkee hänen silmiensä eteen häiritsemään. Ärsyttävää. Katsotaan siinä samalla silmä kovana paikkaa, jossa niiden zombien olisi määrä olla, ja annetaan käden kulkeutua taskussa olevalle pistoolille.
Hän vaihtaa painoaan toiselle jalalle ja naputtaa ärsyyntyneenä tämän kyseisen pistoolin vartta, kiroten mielessään. Sateessa seisoskelu ei ole yhtään herran mieleen, ja se alkaa pikkuhiljaa käydä hänen hermoilleen. Mikseivät he voisi jo saada lupaa hyökätä? Ajattelivatko pomot kenties odottaa, että zombit ehtivät lähteä tartuttamaan ihmisiä, ja antaa vasta sitten luvan hyökätä? Ja pah.

Juonipaljastus:

Loretta istuu keinussa ja katsoo muuta porukkaa. Hiljaista. Kaikki olivat hiljaa, kukaan ei puhunut. Sade vain rapisi, muuten oli täysin hiljaista. No, ei voinut mitään. Tuo oli muutenkin jo lähdössä kotiin, ei tuo kauaa sateessa jaksaisi istua. Olo oli jo, muttenkin kuin uitetulla koiralla.

Juonipaljastus:

Motoko vilkaisee nopeasti Kyoji'a, joka ei taitanut olla kovinkaan mielissään sateessa seisoskelemisesta. Toisen piti olla varovainen, sillä toista tarkkailtiin. Eikä ihme, Yakuza-pomon poika. Yksikin väärä liike tai sana, niin toisen maine olisi lopullisesti mennyttä. Toisesta tulisi valtion vihollinen. Motoko oli jo tosin melkein itse onnistunut siinä, tuo tiesi liika. Hallitus olisi mielillään, hävittänyt tuon mailankartalta. Tuolla oli jo tosin pako suunnitelma valmiina, tuo häviäisi verkkoon. Mutta, vasta silloin kuin oikea aika koittaisi.

Juonipaljastus:

Takuya istuu penkillä siinä muiden lähellä ja pysyy hieman hiljaa, toinen katselee ympärilleen oikeen mitään sanomatta ja nojailee vain penkin selkänojaan rauhassa. Pieni henkäisy nuorukaiselta pääsee siinä pienessä tylsyydessä vaikkakin sekin on pieni juttu.

Yuuki pysyy piilossa siellä seinän takana kuten ne muutkin, eipä sieltä nuorukainen mihinkään lähden, senkun nojailee seinää vasten kyltti kourassa. Niin, eipä Yuukiainen huoli muutakaan edes tälle keikalle aseekseen kuin... KYLTIN! >8D KYLTTI-VOIMAA, se on herran mielipide.

Juonipaljastus:

Nijito nojaa puuhun, ja huokaisee hiljaa. Kivat, tietenkin piti ruveta satamaan JUURI silloin kun he ovat puistossa. Kaikenlisäksi kyseisessä puistossa ei näytä olevaan mitään kunnollista suojaa, jonka alle he voisivat mennä. Loistavaa, aivan mahtavaa.
Hän vilkaisee Lorettaan, joka ei näytä myöskään olevan innostunut sateesta, ja toteaa: "Odotetaan hetken aikaa, jos sade vaikka lakkaisi. Jos se ei lopu, minä ainakin häivyn kotiin. Olen jo nyt litimärkä, enkä tahdo kastua enempää."



Kyoji huomaa Motokon katsovan häntä, mutta ei jaksa juuri välittää siitä. Siksi tyydytään vain vilkaisemaan naiseen neutraalilla ilmeellä, tuhahdetaan huomaamattomasti, ja käännetään katse sitten pois. Jatketaan siinä sitten pistoolin kahvan naputusta ärsyyntyminen kokoajan lisääntyen, ja pidetään tarkkaavainen katse zombien 'lymypaikassa'. Jos sitä nyt siksi voi kutsua. Eivät ne mitenkään erityisemmin lymyä. Tuskin niillä edes on tarpeeksi älyä moiseen.

//Kiva, tää ei anna mun laittaa näiden mun hahmojen kuvia. Jotain tyyliin et uudet jäsenet ei voi laittaa linkkejä 7 päivään. Kumma kun se aiemmin toimi. Kuten about 10 minaa sitten. Voi kun kiva~

”Alkaa pikku hiljaa tuntumaan siltä, että päässäni on vikaa. Tosin, jos lupaa ei pian kuulu. Puolestani voimme hyökätä ilman lupaakin, zombit ehtivät tällä menolla kaupunkiin” Motoko toteaa, tyynesti. Jos päämajasta ei viiden minuutin sisällä, kuuluisi lupaa hyökätä hyökkäisi tuo itse. Alue oli varta vasten eristetty, siviilit evakuoitu. Se saattaisi olla turhaa, sillä zombit olivat nälkäisiä ja tartunnan saanet kyborgit sekaisin. Kukaan ei ollut turvassa. Noiden oli kuitenkin CPA'n jäseninä, tehtävä turvata ihmisten ja kyborgien turvallisuus.

Juonipaljastus:

Loretta nyökkää. Ei tuolla pahemmin sanottavaa ollut, joten turha alkaa suuta aukomaan. Toivottavasti sade loppuisi pian, yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Sade oli alkanut yhtäkkiä, vaikka päivä olikin näyttänyt varsin aurinkoiselta. Sää oli, mikä oli. Ei kukaan sille voinut mitään, jos ei sateessa halunnut olla sai luvan lähteä kotiin.

Juonipaljastus:

//Miksi, minä pystyn vielä laittamaan näitä kuvia?

Hmm onkohan tää sittenkää mulle sopiva rope D:

Kyoji kääntää katseensa Motokoon, nyökkää, ja toteaa: "Pomojen pitäisi ymmärtää, että meillä ei ole loputtomasti aikaa tuhlattavaksi." Tämän hän sanoo tavaramerkillään, lähes jäätävällä äänellä. Ei sillä, että se olisi erityisen tarkoituksellista: se vain sattuu olemaan kokolailla hänen normaali äänensä. Ainakin ei-ystäville puhuessa ja tehtävien aikana. Keikalla kun tarkkaavaisuus ei saa herpaantua, ja ystävällisesti ja rennosti puhuminen - ainakin Kyojin teorian mukaan - voi häiritä keskittymistä. Joten hän puhuu keikalla aina noin. Oikeastaan kaikki ihmiset, jotka tämän kanssa paljon töitä tekevät, tietävät sen. Ja useimmat ovat tottuneet siihen.



Nijito kääntää katseensa muihin, ja tarkastelee noiden ilmeitä. Eipä monikaan näytä olevan innoissaan sateesta. No, kukapa olisi. Vaan eipä sille mitään voi, ellei sitten tahdo lähteä kotiin. Ja herra itse ei ainakaan ihan vielä tahdo lähteä. Jos se sade vaikka lakkaisikin kohta.

//En mää vaan tiedä. Mut tää alkaa pikkuhiljaa käydä hermoille.
//Sick, kuinka niin?

Sick Sick Sick kirjoitti:

Hmm onkohan tää sittenkää mulle sopiva rope D:

//Miten nyt näin?

Neko kirjoitti:

//Miten nyt näin?

Koska te roolaatte öö kinda hyvin ja mä en osaa

Sick Sick Sick kirjoitti:

Koska te roolaatte öö kinda hyvin ja mä en osaa

//En usko, ennen kuin todistat.

Motoko hymähtää. Viime hetkellä tuon näkökenttään, vasempaan yläkulmaan, ilmestyy tuttu hahmo. Entinen hakkeri, nykyinen päämajalla valtaa pitävä pomo. Jokaisella CPA'ssa oli oma menneisyytensä, eikä kaikilla ollut sitä hohdokkainta menneisyyttä. Tosin, kuka tahansa ei pääsyt CPA'han. Järjestöllä oli omat kriteerinsä.
Motoko katsoo kasvot perusilmeellä hologrammia, joka pyytelee anteeksi viivästystä ja antaa luvan hyökätä. Päämajalla oli kuulemma ollut teknisiä ongelmia. Joku oli yrittänyt hakkeroitua järjestelmään, tosin epäonnistunut.

Juonipaljastus:

Yuuki on sen verran sotkeutunut muuhun ajatus maailmaan kun siihen että pitäisi kohta mennä tappelemaan, nuorukainen miettii jotain typeriä kasveja... No ainakin jotain muuta kuin tappeleminen. Nuorukainen nojailee seinää vasten katsellen maahan, odotteleepa samalla jotain merkkiä muilta... Hieman kun tuolta pääsi varusteet jäämään.

Takuya istuu siinä penkillä ja vilkaisee kahta neitiä, nuorukainen nousee ylös ja avaa sateenvarjonsa, jota kantelee joskus ihan turhaankin aina mukana. Toinen vie sateenvarjon Lorettan ja Nijiton päiden yläpuolelle, ei neitien tarvitse kokonaan kastua tai ainakaan lisää.
"Että ette ihan täysin kastu tai ainakaan lisää." Punahiuksinen toteaa.

Motoko kääntää katseensa Yuukin, jonka oli sivusilmällä nähnyt nojailevan ajatuksiaan seinään. Toisella ei näyttänyt olevan edes kuuloketta, että kuulisi muutakin kuin omia ajatuksiaan. Toinen oli epämääräinen hulttio, joka ei suostunut ottamaan keikoille muuta, kuin kyltin. Ihme kyllä, päämajalla sitä katsottiin läpi sormen. Toinen sai tahtonsa, jotenkin ihmeellisesti läpi.
”Käsky kävi, mennään” Motoko ilmoittaa ja nappaa asekotelostaan, pistoolin. Tuo lähtee astelemaan äänettömin askelin, kohti nurkkaa. Tuo katoaakin pian nurkan taakse, jatkaen matkaansa eteenpäin. Kohti zombilaumaa.

Juonipaljastus:

”Turha sinun on sateenvarjon kanssa riehua, ei se enää auta” Loretta sanoo. Tuo vilkaisee nopeasti ympärilleen, olihan tuollakin varjo. Tosin auringonvarjo, joka ei sateelta suojannut. Tuon varjo oli vain aurinko varten, tuo ei nimittäin kestänyt kovinkaan aurinkoa. Ei sille mitään voinut. Ei Loretta kuitenkaan, ongelmansa kanssa yksin ollut. Tuon kaksoissisarella oli sama ongelma, eikä ihme kun olivatkin kaksosia. Tuon kaksoissisar oli sairaana, eikä ollut pääsyt muiden seuraksi puistoon. Ei voi mitään, elämä kun elämää.

//laatu

Takuya katsoo Lorettaa jonkin aikaa hiljaa kunnes vain hymähtää.
"No ainakaan et kastu enempää." Nuorukainen toteaa ja laittaa toisen kätensä lantiolleen, jos kerran ei edes jonkin moinen sateen suoja loppuajaksi kelpaa niin on jo ihme juttu. Luulisi että olisi mukavaa saada sateensuoja vaika olisi jo kastunut.

Yuuki havahtuu Motokon ilmoitukseen ja siitä sitten toinen ryhdistäytyy ja vilkuilee zombeja, oo... Mielenkiintoisia otuksia juu. Siitäpä vaaleahiuksinen lähtee astelemaan zombeja kohti, eipä siinä tuo paljoa jaksa miettiä. Eiköhän nuo pysty hoitelemaan ilman hiippailua.

//Kyllä, en jaksa tunkee Takuyan kuvaa

Motoko katsoo zombilaumaa, osa laumasta oli siirtynyt muualle. Zombit olivat oikeastaan levytäytyneet, noiden ympärille. Zombeja ei kannattanut aliarvioida, ei todellakaan. Tarttunen saanet kyborgit olivat erittäin vaarallisia, riippuen mallista. Toiset mallit eivät kestäneet kovinkaan kulutusta, toisin sanoen luoteja. Toiset taas paremmin.
”Hajaannutaan. Yuuki, sinä menet Kyojin kanssa” tuo sanoo, ja lähtee juoksemaan toiselle suuntaa. Pois, päin zombeista. Motoko nimittäin aikoi katolle, josta tuo voisi suojata muiden selustan.

Loretta katsoo hiljaa ympärilleen. Tuo varmaan lähtisi heti, kun löytäisi varjonsa. Sisko, ei varmaan viihtyisi kotona yksin. Eikä tuo muutenkaan, itsekkään kovinkaan innoissaan vilustumisesta olisi. Elämä oli hankalaa. Tuo halusi viettää aikaa ystäviensä kanssa, mutta ei siskoa yksinkään voisi jättää.

//Ööh, Inke... Nijito on mies. Että tota noin...//

Kyoji nyökkää Motokolle ymmärtämisen merkiksi, kääntyy, ja lähtee juoksemaan äänettömästi kohti zombeja, vetäen pistoolin taskustaan. Siinä juostessaan hän napsauttaa varmistimen pois päältä, ja kiinnittää siihen toisesta taskustaan kaivamansa äänenvaimentimen. Ei hän toki halua kaikkia zombeja kerralla kimppuunsa saada. Eikä muutenkaan haluta aiheuttaa yhtään kovempaa meteliä kuin on pakko.

Juonipaljastus:

Nijito katsahtaa Takuyaan, joka kovasti sitä sateenvarjoaan heille tarjoaa, ja toteaa mahdollisimman ystävällisellä äänellä, vaikka sade häntä kovasti ärsyttääkin: "Ei kiitos. Käytä sitä mieluummin suojaamaan itseäsi sateelta. En voi ottaa sateenvarjoasi ja antaa sinun kastua annettuasi se minulle. Ei sellainen käy. Sitäpaitsi, en minä sitä edes tarvitse. Kyllä minä ilman sitäkin pärjään. Olen jo valmiiksi niin märkä, että pieni lisämäärä vettä ei tee mitään." Hän väläyttää pojalle ystävällisen hymyn, toivoen että tämä nyt vihdoinkin käyttäisi itse sitä sateenvarjoaan. Hmh, vai että pitäisi Nijin ottaa toisen sateenvarjo. Ei takuulla. Millainen kaveri se sellainen on, joka antaa toisen kastua otettuaan tämän sateenvarjo? Hmph.
Ei tämä tosin ole ainoa syy, miksi Nijito ei sateenvarjoa huoli. Hänellä kun on erittäin vahva aavistus, että toinen on luullut häntä naiseksi - mitä kyllä sattuu ärsyttävän usein. Ei herra kyllä voi käsittää, mistä se johtuu. Pitkistä hiuksista, kenties?

Juonipaljastus:

//Minäkin katoin, että NijIto on miespuolinen. Ilmeisesti Takuyalle, kaikki on neitejä. Ja nyt, menee nimet sekaisin...

//Juu, Nijitohan onkin niin neitimäinen että... xD (Nijito: Hei, mitä toi oikeen meinaa?!)
//Mä täällä hytisen kylmissäni, kun mulla on ollu koko päivän hirveen kylmä. Nytkin päällä T-paita + pitkähihanen + fleece. Ja silti viluttaa. Taidan olla tulossa kipeeks. Taas kerran.

Motoko juoksee ripein askelin kerrostalon taakse, joka oli aivan zombi lauman lähettyvillä. Tuo kiertelee hetken, kunnes löytää palotikkaat. Tikkaista kiipeämällä, pääsisi nopeasti katolle. Toivon mukaan, tikkaat kestäisivät.
Motoko katsoo hetken tikkaita, arvioiden kestäisivätkö ne tuon painon. Lopulta tuo lähteekin kiipeämään tikkaita ylös, katolle. Tuo pääseekin pian katolle, tikkaat kestivätkin. No, ei se kovinkaan suuri ihme ollut. Tuo astelee rauhallisin askelin, katon reunalle. Tuo nappaa aseensa koteloista, tuo oli valmiin apumaan.

//Et ole ainoa.

Kyoji tulee zombeja lähimpänä olevalle nurkalle tmv. näköesteelle, ja tarkkailee hetken aikaa sen takaa zombeja. Pian hän vilkaisee Yuukia, nyökäten päätään kohti zombeja merkiksi, ja lataa pistoolinsa, tarkistaen sitten vara-ammustensa ja ylimääräisten aseidensa olevan omilla paikoillaan hänen monissa taskuissaan. (Kuinka monta taskua sillä oikeen on?)
Tämän jälkeen herra huokaisee hiljaa, nostaa aseensa, ja tulee puolittain esiin nurkkansa takaa, valmiina ampumaan lähimpänä olevia zombeja.

//Ei ole kivaa...

Motoko pitää silmällä alhaalla olevia, sekä ympäristöä. Tuo pisti merkille, kauempana olevan koira lauman, joka oli ilmeisesti saanut myös tartunnan. Eläimetkään eivät olleet turvassa, virus tarttui kaikkiin. Ongelma tosin oli, ettei kukaan tiennyt miten virus tarttui. Koirat eivät kuitenkaan olleet, ajankohtainen ongelma. Tosin, tuo voisi ampua koirat saman tien.
Motoko nappaa kiväärin selästään ja nojaa polveensa. Motoko vilkaisee nopeasti alhaalla olevia zombeja, kääntäen lopulta katseensa koiriin. Koirat oli parasta ampua, saattaisivat vielä lähteä mille teilleen. Tuo alkaakin pian ampumaan koria, jotka ei eivät näytä tajuavan mistä suunnasta luodit lentävät

//Ah, se tunne kun kirjoittelen täällä viime hädässä paria juttua.

Kyoji kuulee Motokon rupeavan ampumaan jotain, ja kääntää katseensa ensin ylös katolla olevaan naiseen, ja siitä sitten kauempana oleviin zombikoiriin. No, niistä otuksista ei olisi heille vaaraa, jos Motoko kerran hoitaa niiden tuhoamisen. Niinpä herra siirtää katseensa muihin zombeihin, jotka ovat pikkuhiljaa alkaneet havaita heidät, ja rupeaa ampumaan.

//Se on aina niin mahtava tunne