Shirabe#
Palvelen siinä asiakkaita, ja vilkaisen aina välillä kelloon. Hitsit, taukooni on vielä aivan liian kauan aikaa. Ainakin minun makuuni. Joudun siis vain huokaisemaan hiljaa ja jatkamaan sitä asikkaiden palvelemista, kiroten mielessäni heidän aiheuttamaansa melua. Herkkien kissankorvieni takia saan siitä hirveän päänsäryn.
Yhtäkkiä hätkähdän, kun yksi asiakkaista - noin 5-vuotias poika perheensä kanssa - on keksinyt tarttua kiinni häntääni ja kiskaista siitä. Käännyn katsomaan poikaa - niin paljon kuin häntäni vain antaa periksi - ja sanon hänelle tiukalla äänensävyllä: "Kuulehan, poika, minun häntäni on hyvin herkkä, ja siihen tarttuminen sattuu kovasti. Joten et saa kiskoa muita hännästä. Ymmärrätkö?" Puhuessani loihdin kasvoilleni määrätietoisen ja totisen ilmeen, ja katson poikaa silmiin. Hänen nyökätessään ja päästäessään hännästi irti hymyilen pienesti, ja jatkan: "Noin sitä pitää."