"Juokse, Amanda, juokse!" ystäväni Jason huusi minulle. "Älä välitä minusta, sinun täytyy paeta ja pelastaa itsesi. Mieti nyt perhettäsikin, sinun täytyy mennä nyt!"
Minun piti ajatella nopeasti. Pitäisikö minun muka vain lähteä ja jättää Jason yksin? Ei missään nimessä. Aion auttaa häntä, vaikka me molemmat kuolisimme. "Jason, pysy paikoillasi! Pelastan sinut. Olet minulle paljon tärkeämpi kuin perheeni, he eivät edes välitä minusta. Olet kaikki mitä minulla on."
Näin hirviön, joka oli tulossa pimeästä metsästä. Se oli niin ruma, että minun teki mieli oksentaa. Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa sellaiselle. Lähdin juoksemaan Jasonin luo, ja hirviö lähti minun perääni. Se juoksi aivan liian nopeasti. Pääsin Jasonin luo viime hetkellä. Otin hänen kädestään kiinni juuri ennen kuin hän oli putoamassa rotkoon.
"Jason, kuuntele minua. Jos sinä kuolet, minä kuolen kanssasi. Ja... Minä rakastan sinua." sanoin ja suutelin häntä. "Aina ja ikuisesti, riippumatta siitä, mitä tulee tapahtumaan."
"Amanda... Minä..." hänen lauseensa jäi kesken, kun hirviö raapaisi hänen selkäänsä. Haavat olivat syviä ja ne vuosivat pahasti. Jason ei saanut sanottua sanaakaan.
Näin kun Varjo lähestyi meitä hurjalla vauhdilla. Aikaa ei olisi enää paljon, me kuolisimme kohta. Otin Jasonin syliini ja halasin häntä samalla, kun Varjo saapui luoksemme ja ikuinen pimeys valtasi meidät. ~
MOI en osaa kirjottaa tää on huono jnejne mut nii :d