Undisclosed Desires In Your Heart (K-13, Tokio Hotel, T/B, prologi 13.4)

Title : Undisclosed Desires In Your Heart
Author : TIRPPA
Beta : eipäole:o
Pairing : Tom/Bill
Side Pairing : Tom/Angela
Rating : K-13
Warning : Twincest, kielenkäyttö, vihjauksia seksiin (lisään jos tulee jotain)
Genre : Angst, fluff, drama, slash, twincest
Fandom : Tokio Hotel
Summary : "Sä otit varovasti kätes pois silmäkulmas päältä, ja nyt mä näin että sun käsi oli tahriintunut vereen ja kyyneliin.
Sä tärisit, ku käännyit uudestaan ja juoksit ovelle. Sä huusit mulle, että sä lähet, että et halua asua tollasen vammaisen sekopään kans. Ja helvetti muhun sattu, sattu enemmän ku se, että Angela jätti mut.
Mä olin karkottanu kaikki rakkaat mun läheltä. Mä en todellakaan osannu pitää kenestäkään kiinni.
Sä olit ollu oikeessa."

A/N : tää ficci tosiaan löytyy sieltä g-paikastaki, mut postaan tänneki XD koko ficci on valmis epilogia myöten, osia on 12 + epilogi. HALUAN KOMMENTTEJA.


Prologi

Sä katsoit mua siinä ovella, pidellen sun kättäsi silmäkulmassas, mihin mun nyrkki oli äsken osunut. Sun poskesi olivat täynnä mustia juovia kyyneleiden jäljiltä, sun hampaasi olivat pureutuneet alahuuleesi.
Toinen kätesi roikkui sun kyljen vierellä, sulla oli päälläsi kirkkaanpunainen nahkaliivi, jonka alla oli musta, kireä pitkähihainen. Niiden lisäksi sulla oli mustat pillifarkut.
Sun mustat, olkapääpituiset hiuksesi olivat takussa, ja ne kehystivät sun kapeita, liidunvalkeita kasvojasi.
Mä näin sun ilmeesi värähtävän, kun sä lopulta raotit huulias, sähähdit niiden välistä kaksi sanaa.
“Vitun hintti”, sä sylkäisit suustasi, käännähdit hiukset heilahtaen, ryntäsit ovi paukahtaen kylmään talvi-ilmaan.

Ja mä en voinu kuin katsoa, ja ihmetellä, että miten mä olin voinu lyödä sua.

***

Sun kasvot olivat mun edessä. Niillä oli ivallinen, pilkkaava hymy, ja vaikka silmistä näki, ettet sä tarkoittanut, nii mut valtasi omituinen raivon tunne.
Miksi sä tahallasi suututit mua, kun valmiiksi oli paha olo? “Et sä osaa pitää kenestäkään kiinni”, sä olit naurahtanut härnäävästi, kun kuulit että Angela oli jättänyt mut.
Sä tiesit että mä en aikaisemmin osannut sitoutua, mut Angelaa mä olin oikeasti rakastanut. Sen pehmeänruskeat kiharat hiukset ja säihkyvänsiniset silmät olivat hurmanneet mut yhä uudestaan, mutta sitten se oli tullut, pyytänyt anteeksi.
Sanonut, että se ei pystynyt enää tähän. Juossut itkien pois, jättänyt mut siihen.

Ja sä nauroit, vaikka sun olis pitänyt olla se, joka lohdutti, jonka olkapäätä vasten mun olisi pitäny saada itkeä. Mun pikkuveli, johon mun olis pitänyt pystyä luottamaan vaikeimmillakin hetkillä.
Mä en ollut pystynyt hillitseen itseäni, vaan ajattelematta mitään, mä annoin mun nyrkin syöksyä sun hämmästyneitä, yhtäkkiä pelokkaita kasvoja kohden, osua sun silmäkulmaasi. Sä huudahdit kivusta, samassa mä näin mustien kyyneleiden kirpoavan sun silmistäsi, ja sun kääntyvän.
“Hullu!” sä huusit mulle, päästyäsi muutaman metrin päähän. Pelon näki sun kasvoistasi, sä selvästi luulit mun menneen sekaisin.
Koskaan aikaisemmin mä en ollut lyönyt sua.

Sä otit varovasti kätesi pois silmäkulmasi päältä, ja nyt mä näin, että sun käsi oli tahriintunut vereen ja kyyneliin.
Sä tärisit, kun käännyit uudestaan, ja juoksit ovelle. Sä huusit mulle, että sä lähdet, että et halua asua tuollaisen vammaisen sekopään kanssa. Ja helvetti muhun sattui, sattui enemmän kuin se, että Angela jätti mut.
Mä olin karkottanut kaikki rakkaat mun läheltäni. Mä en todellakaan osannut pitää kenestäkään kiinni.
Sä olit ollut oikeessa.

------